Kansainvälinen kieli (engl. An International Language) on tanskalaisen kielitieteilijä Otto Jespersenin vuonna 1928 kirjoittama kirja, jossa hän arvioi siihenastisia apukieliä ja hahmottelee uuden apukielen, novialin. Jo vuonna 1931 kirjan käänsi suomeksi Joel Vilkki, joka tunnetaan paremmin Suomi-esperanto-suomi taskusanakirjan toisena tekijänä.

Novial on mielenkiintoinen ja etevä kieli, joka ansaitsee oman artikkelinsa. Tässä kirjoituksessa siteeraan, mitä Jespersenillä oli sanottavana muista apukielistä.

Volapük

"J. M. Schleyer julkaisi volapükinsa 1880, ja 80-luvun lopulla laskettiin hänen kannattajajoukkonsa satoina tuhansina; suuria kongresseja pidettiin ja kirjoja ja aikakauslehtiä ilmestyi lukuisasti kaikissa osissa sivistynyttä maailmaa. Mutta muutamia vuosia myöhemmin tuo »hullutus», kuten sitä kutsuttiin, hävisi yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynytkin. Mitkä sitten mahtoivat olla äkillisen menestyksen ja yhtä äkillisen häviön syyt?

Jos nousu osoitti, että maailma todellakin tarvitsi tuollaista välinettä ja että volapükillä oli kansainväliseltä kieleltä vaadittavia ominaisuuksia, niin osoitti rappeutuminen ja häviö, että tarve ei ollut kyllin suuri tyytyäkseen rakenteen puolesta niin epätäydelliseen kieleen. Sillä volapük oli mitä kummallisin sekoitus hyvää ja huonoa. Hyvistä puolista mainittakoon: foneettinen [äänteenmukainen] kirjaimisto, muotojen ehdoton säännöllisyys ja sanaston täydellisyys, mikä tarjosi ilmaisun kaikille tarpeellisille käsitteille ja teki mahdolliseksi kirjallisuuden kääntämisen."

"Hyvin pian alkoivat volapükistit esittää samanlaatuisia kysymyksiä kuin toisinaan nekin, jotka ryhtyvät opiskelemaan jotakin vierasta kansalliskieltä: mitä varten tuo kohta on juuri niin eikä toisin? Jos ranskaa opetteleva lapsi kysyy, miksi hevonen on cheval ja miksi sillä on monikossa pääte -aux eikä -als, on ainoa vastasu: asia on kerta kaikkiaan niin, etkä sinä voi sitä muuttaa, vaan sinun on otettava kieli sellaisenaan. Mutta sen, joka laatii tekokielen, täytyy joka kohdassa olla valmis esittelemään syynsä [...] Ja tällaisiin kysymyksiin oli äärimmäisen vaikea vastata volapükissä, koska se melkein kokonaan perustui keksijänsä yksilöllisiin oikkuihin ja päähänpistoihin."

"Mutta kun ruvettiin vaatimaan uudistuksia yhdessä ja toisessa kohdassa, Schleyer, jota oli kunnioitettu arvonimellä Datuval, s.o. Suuri Keksijä, loukkaantui ja vaati ehdotonta määräämisvaltaa oman kielensä suhteen. Kun älykkäimmät volapükistit eivät siihen suostuneet, liike hajosi [...]"

Esperanto

"Kun puolalainen silmälääkäri L. L. Zamenhof 1887 julkaisi kielensä »Lingvo internacia de la doktoro Esperanto», esitettiin heti se vastaväite, että hän oli tullut liian myöhään, koska volapükin kiistämätön voittokulku oli kerta kaikkiaan lopulliseesti ratkaissut maailman kielen valinnan. Hän oli kuitenkin kyllin järkevä vastatakseen, että joskin Schleyerin kannattajat olivat paljon lukuisammat kuin hänen, he kuitenkin edustivat vain häviävän pientä vähemmistöä koko sivistyneestä ihmiskunnasta eivätkä olleet kyllin voimakkaita julistamaan pannaan kieltä, joka oli joka suhteessa paljon parempi kuin volapük."

"Alkuvuosina esperanto kuitenkin edistyi hyvin hitaasti – ihmiset olivat kyllästyneet keinotekoisen kielen aatteeseen volapükin epäonnistumisen jälkeen – ja niin innostuneita kuin Zamenhofin ensimmäiset kannattajat olivatkin, he alkoivat pian arvostella yksityiskohtia hänen luomassaan. Hän itse ei ollut muutoksia vastaan, jopa hän 1894 esitti laajan uudistamissuunnitelman, joka hyväksyttynä olisi muuttanut koko kielen ulkoasua ja poistanut esperantosta niitä piirteitä, jotka aina ovat herättäneet eniten vastustusta: sirkumfleksillä [eli hatulla] varustetut kirjaimet, mielikuvitukselliset »korrelatiivi»-sanat, akkusatiivi, monet -aj, -oj, -uj päätteet jne. Onnettomuudeksi oli nämä järkevät parannusehdotukset kiedottu toisiin paljon epäilyttävämpin, ja verraten harvalukuisen esperantistijoukon konservatiiviset ainekset saivat voiton. Samoin on käynyt myöhemminkin, kannattajien lukumäärän jo noustua hyvin huomattavaksi. [...] Tällaisissa asioissa on aina muutamia, joiden mielestä kaikkein tärkeintä on yhtenäisyys, niin että merkitsee vähän, onko kieli enemmän tai vähemmän täydellinen, kunhan se on ainoa, jota käytetään."

Esperanton velka vanhemmille apukielille

"On kieltämätöntä, että Zamenhofin kieli on huomattava aikaansaannos [...] Zamenhof omaksui yhtä ja toista aikaisemmista luonnoksista; volapükista preposition al, sanan dom 'talo' [...], Steinerin pasilinguasta akkusatiivinpäätteen -n; Schipfleriltä säännön, että akkusatiivia ilman prepositiota käytetään ilmaisemaan suuntaa; Pirrolta feminiiniliitteen -in ja hyvin paljon saksalaisia sanoja (bald, varm, hung, vund, somer) [...]"

"Verbimuodoissaan Z[amenhof] uhrasi kansainvälisyyden systemaattiselle a priori-rakennelmalle [...] infinitiivin pääte on -i, imperatiivin -u ja finiittimuotojen -s. Kolme pääaikamuotoa erotetaan vokaalien a, i, o avulla sekä finiittimuodoissa (amas rakastaa, amis rakasti, amos on rakastava) että partisiipeissa [...] Tämä vokaalileikki ei ole Zamenhofin omaa keksintöä: -as, -is, -os esiintyvät infinitiivin kolmessa aikamuodossa Faiguet'n järjestelmässä v:lta 1765; päätteitä -a, -i, -o käyttää Z:n päätteiden -as, -is, -os tapaan Rudelle (1858); Courtonne'illa oli samassa merkityksessä -am, -im, -om (1885) [...]"

"[...] mutta Zamenhof yhdisti kaikki nämä elementit harmoniseksi kokonaisuudeksi. Tosin hänen taivutuspäätteensä ja useimmat suffiksinsa ovat aivan yhtä mielivaltaisia kuin volapükin, mutta ne ovat paremmin erotettavissa hänen juurisanatavuistaan; sitä paitsi niitä on paljon vähemmän ja kuitenkin on niiden avulla yksinkertaista ilmaista hyvin monenlaisia ajatusvivahduksia."

Esperanton sanasto ja Pirron universalglot

"Mitä sanastoon tulee, ovat siitä sekä esperantistit että vastustajat usein sanoneet, että Zamenhofin nerous ilmeni siinä, että hän otti melkein sellaisinaan sanat olemassaolevista kielistä. Tästä tietenkin johtuu, että esperanto näyttää paljon luonnollisemmalta kuin volapük. Mutta Zamenhof ei ollut ensimmäinen joka lainasi sanansa suurista sivistyskielistä [...] Tässä on erikoisesti mainittava Pirro, jonka 1868 kirjoittama kirja on hyvin vähän tunnettu, mutta johon minä alituisesti viittaan suuresti ihaillen, koska se sisältää vasta paljon myöhemmin tunnustusta saaneita periaatteita. Sallittakoon minun tässä esittää pieni näyte, joka osoittaa, miten paljon uudenaikaisemmalta Pirron kieli [universalglot] näyttää kuin esperanto:"

"Nos habe el honor, meni senior, informaten evos ke nos habe kreated in dit plats un konmerkant-haus sub el nom de N. Nos vove enos exklauslit ad exsekutsion de li konmitsion ex fremd, tant per kauf ke per vend de li merkantnes."

[Katkelmasta näkyy, että germaanisia ja romaanisia kieliä yhdistelevä universalglot oli omalaatuinen mutta kuitenkin edistyneempi kuin esperanto ja varsinkin volapük, jotka julkaistiin vasta sen jälkeen. Se vain osoittaa, että apukielen etevyys yksinään ei riitä alkua pidemmälle, vaan kielen leviämisen ja kannattajien värväämisen eteen pitää tehdä paljon töitä.]