Keinotekoiset kielet eli lyhyesti tekokielet (taikka keinokielet) ovat ihmisten laatimia puhutun tai kirjoitetun viestinnän välineitä.

Tärkein ero keinotekoisen kielen ja luonnollisen kielen välillä on kielen syntytapa. Luonnolliset kielet eli luonnonkielet kehittyvät aikojen saatossa ilman suunnitelmaa ihmisten välisen viestinnän tuloksena. Yleensä kukaan yksilö ei voi hallita luonnonkielen kehitystä, vaikka aika ajoin saattaa nousta esiin yksilöitä, kuten suomen kielen historiassa Mikael Agricola, joiden panos kielen muodostumiseen on huomattava.

Keinotekoiset kielet syntyvät tietoisen kehittämisen tuloksena. Tavallisesti tekokielen luo yksi tai muutama tekijä, joka laatii kieliopin ja keskeisen sanaston sekä valitsee kielen äänne- ja kirjoitusasun. Ison ihmisjoukon käytössä tekokieli voi jatkaa kehitystään samalla tavalla kuin luonnonkieli, mutta ainakin tähän mennessä luodut tekokielet ovat niin nuoria tai niin harvojen käytössä, että luonnollisesti kehittyneet piirteet ovat vain sivujuonteita alkuperäisessä keinotekoisessa luomuksessa.

Luonnonkieliin verrattuna tekokielet ovat kuin kielen pienoismalleja, pienoiskieliä. Ne mallintavat puhekieltä yksinkertaistetussa muodossa ja pienemmässä mittakaavassa. Tekokielet ovat yleensä paljon yksinkertaisempia ja suppeampia kuin luonnonkielet. Niissä on vähemmän sanoja, sanoilla on vähemmän merkityksiä, merkitykset ovat täsmällisempiä, poikkeukset puuttuvat tai ne ovat harvinaisia, alueellisia murteita ei ole, jne.

Tekokieliä on monen tasoisia. Moni on saattanut jo lapsuudessa kehittää leikkiä varten "vieraskielisiä" sanoja tai sanontoja tai kenties vain ystäväpiirin tunteman salakielen tai -kirjoituksen. Periaatteessa nämä ovat samanlaisia kuin taidekielet, joita käytetään kirjallisuudessa ja elokuvissa fiktiivisen maailman elävöittämiseen, sekä koodikielet, joilla ilmaistaan nopeasti ja täsmällisesti jonkin erikoisalan käsitteitä, mitä ulkopuoliset eivät voi ymmärtää.

Välikielet eli apukielet on luotu helpottamaan eri äidinkieliä puhuvien ihmisten välistä kanssakäymistä. Niillä on tavallisesti ylevä mutta ehkäpä epärealistinen tavoite toimia kaikkien maailman ihmisten yhteisenä opittuna kielenä.